Pretty in pink

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut ikuisuus. Kuten joskus olen todennut, en osaa bloggaa enkä neuloo kesällä. Nyt kun syksy on saapunut, on aikaa ja innostusta neuloa. Varsinkin kun kotona on uusi muusa... pikku-koirasen pikkuinen tekele, pikkupikku-koiranen, pentu-koiranen

Käykö koirillakin haikara?

Meillä ainakin kävi =)

Viisi prinssiä aterialla ja ainoa prinsessa toisinpäin.

Made by

Pitkästä aikaa voin esitellä jotain valmista =)

Seuraava pipo on ollut To do -listalla ainakin vuoden verran. Nyt sitten kesähelteillä aloitin, tein ja sain valmiiksi.

Kuvio on erittäin kaunis, mutta onneksi yksinkertainen toteuttaa. Bongasin mallin ensimmäistä kertaa Joko knit -blogista ja sen jälkeen monesta monesta muusta neuleblogista. Tästä tulikin sitten ihan harjoituskappale; 5 mallikertaa kuviota on pari senttiä liikaa, 4 kertaa oli hieman liian vähän... Täytyy sitten seuraavaan pipoon vaikkapa koittaa lyhentää mallikertaa yhdellä kerroksella, siitä taitaisi tulla aika sopiva.

Novita-lehden innoittamana päätin kokeilla 'Puikkovirkkausta'. Sain alulle kaulahuivin ensi syksyä varten.

Olen hämmästynyt miten hidasta tuo puikkovirkkaus on. Voisi äkkiseltään luulla että tuollaista höttöä tulee helposti ja nopeasti... Taitaa todellakin mennä syksyyn ennen kuin tuoTicoTico on muuntautunut 3-metriseksi kaulahuiviksi...

Yksi kesän parhaita juttuja on ehdottomasti luonto. On ihanaa käydä koiran kanssa lenkillä aamutuimaan, kun kaste on vielä kukissa ja joka puolella tuoksuu.

Apilat ja lupiinit on ehdottomasti tämän hetken lemppareita.

Takapihallekin olen saanut muutamia kukkia laitettua

Molemmissa kuvissa näkyy minulle rakkaita asioita. Tykkään kovasti tuollaisesta hieman suttuisesta ja kuluneesta valkoisesta takaraudasta. Sopii ihanasti sekä kesään että talveen.

Kaikista rakkain on kuitenkin HÄN...

...jonka masu alkaa jo mukavasti pyöristyä =)

Aika helmee...

Tässä uusin aluevaltaukseni

Kävin ostamassa hopealankaa, muutamia helmiä, lukkoja ja erilaisia pihtejä ja leikkureita. Ihka ensimmäiseksi sain aikaan rannekorun, nyt alankin jo suunnitella sille kaveriksi kaulaketjua ja korviksia.

Muodonmuutos

Pikku-Koirasen muodonmuutos Mamma-Koiraseksi on nyt virallisesti todettu eläinlääkäriasemalla =)

Tässä yksi tämänhetken suosikkiasennoista ja lemppariharrastuksista; köllöttely ja nukkuminen mitä eriskummallisimmissa asennoissa...

Itse olen löytänyt uuden ihanan harrastuksen, taidanpa laittaa kuvan sitten kun saan ekan väkerrykseni valmiiksi...

En osaa...

...neuloa kesäisin. Enkä tehdä muitakaan käsitöitä. Miksi?

Huomasin että en ole tänne blogiin saanut aikaiseksi kunnon made by -päivitystä toooosi pitkään aikaan. Sitten aloin miettimään että eihän mulla todellakaan ole mitään päiviteltävää... En varmaankaan valehtele jos sanon että en ole koko kesäkuussa hipaissutkaan käsitöihini (poissulkien matonkutominen, joka sekin kyllä on ollut aika onnetonta...)

Tuumasta toimeen siis, kaivoin esille 7-veikka raitaa (sekundaa) ja aloin tehdä miehelle sukkia ensi talveksi. Ihan tylsiä perussukkia ikivanhalla perinteisellä mallilla. Saapahan ainakin aivot narikkaan... =)

Kukkia! ja kukkia?

Viikonloppuna kotimme täyttyi kukkasista

Yksi kukkasten tuojista oli ajattelevaisempi

En tiedä olenko omituinen, mutta minusta on kesällä on mukavampi saada oikeita ulkokukkia, ei leikkokukkia...

Kukkien mukana tupsahti mm. Pentikin mansikkasarjaa ja lahjakortit kauneshoitoon ja Pentikille.

Kosmetologisen lahjakortin saatesanat veljeltäni olivat; ei me sillä että sä olisit vanha ja ryppyinen... ethän loukkaannu... =) No tietenkään 30-kymppinen ei vielä ole vanha!

Olin odottanut tuota maagista päivää jo monta vuotta ja aina ajatellut että sitten kun täytän 30 pidetään oikein kunnon kemut! Sitten kuitenkin jossain vaiheessa tässä keväällä iski laiskuus ja pyysin vaan pari kaveria ja muutaman sukulaisen kahville... että se niistä mahtipippaloista... No jospa ottaisin vahingon takaisin ensiviikonloppuna; olen saanut kutsun aikuisten naamiaisiin. Siitä lisää sitten viikonlopun jälkeen.

Nyt vielä vähän toisenlaista kukka-asiaa.
Meidän nurmikko koostuu pääasiassa näistä luonnon ihmeistä:

Rakkaat viholliseni:

Mitähän sitä noille oikein tekis...

Canon EOS 1000D

Eilen tuli postilaatikon täydeltä mainoksia, ja niiden syövereistä löytyikin aika helmi!

Olen jo muutaman vuoden haaveillut kunnon kamerasta. Nyt sain sen. Tai siis ostin itselleni etukäteissyntymäpäivälahjaksi... (tunnen hieman tarvetta selitellä tätä kallista ostostani.)

Rungon mukana tuli kaksi objekstiivia; perus 18-55 ja pidempi 75-300. Tuolla kolmesatasella pääsee kyllä jo tosi lähelle... =) Ihanteellistahan olisi ollut vain yksi putki, vaikkapa 20-300, mutta näillä mennään nyt. Tuo isompi putki tuli oikeastaan vähän niinkuin kaupan päälle. Täytyis aina muistaa kantaa molempia mukana, että voisi sitten tilanteen mukaan vaihdella...

Tai ihan ekana täytyis varmaan opetella kuvaamaan... Useita vuosia sitten (ennen digiaikaa) olin muutaman vuoden kansalaisopiston valokuvauskurssilla; kuvasin taivaanvanhalla Nikonilla mustavalkoisia kuvia ja kehitin ne itse pimiössä (muistan vieläkin kehitteen hajun, valmiit kuvat pyykkinarulla ja raukeanrauhallisen tunnelman)

Mutta siitä on todellakin aikaa. Päässä pyörii kovasti termejä, mutta en saa niitä vielä mihinkään selkeään kokonaisjärjestykseen... aukko, aika, polttoväli, ISO, epäterävyys, kohina, valotusmittaus...

Taidan näin alkuun paukuttaa automaatilla... =)

 

Pikkukoiranen nautti suunnattomasti päästessään 3-viikon tauon (naistenvaivoja) jälkeen kirmailemaan vapaasti pihalla parhaiden ystäviensä kanssa.

Rakkaus on rankkaa

Toinen lomaviikko sujui sitten hieman toisenlaisissa merkeissä...

...olen toiminut hauvapariskunnan sutenöörinä tämän viikon ja olo on vähintäänkin uupunut. Käsivarret tunnottomat koirien lenkityksestä, polvet mustelmilla lattiolla konttaamisesta ja univelkaakin on kertynyt kuunnellessa rakastavaisten ulinaa toistensa luo.

Pikkukoiranen on vähintäänkin yhtä väsynyt

Juhannuksen jälkeen selviää oliko se vaivan arvoista. Hauvavauvoja kovasti odotellessa =)

Kollaaseja Prahasta

Prahassa oli paljon kaikenlaista nähtävää...

Linnoja, kirkkoja ja muita hienoja rakennuksia

Kauniita ja hassujakin yksityiskohtia (huom. lihaksikas Amor ja varvasta pureva Amor =) )

Hieman erikoisempaakin taidetta

Ihania valaisimia...(kaikki vanhan kaupungin lamput oli kaasulyhtyjä)

...ja katukylttejä (aikoinaan kaduilla ja taloilla ei ollut osoitteita, vaan niitä kutsuttiin Kultaisen avaimen taloksi, Kolmen viulun taloksi jne...)

Kaduilla oli paljon musikantteja ja muutakin tärkeää väkeä

Vanhaa ja hieman uudempaa maalaustaidetta (30-mertinen graffittiseinä on pyhitetty John Lennonille, kävimme katsomassa Salvador Dalin taidenäyttelyä, näin kauneimman seinämaalauksen ikinä, ja hienoimman wc-kyltin...)

Kaunista ihasteltavaa ja pieniä yksityiskohtia oli valtavasti (Prahastakin löytyy Ikuisen Rakkauden Silta)

Silmiin osui myös kaikenlaista todella erikoista (mm. karmaisevia rännejä ja nurinkurista huumoria...)

Kaiken keskipisteenä oli kuitenkin vanha Raatihuoneentori ja sen vaikuttava

Astronominen kello...

...joka mittasi aikaa aivan liian nopeasti. (tai ainakin meidän 4 päivän reissu kului ihan hujauksessa)

Kuvia tuli otettua useita satoja, ja paljon hienoja otoksia jäi tässä näyttämättä. Suosittelen klikkaamaan kuvia suuremmaksi =)

Olen päättänyt että menen Prahaan vielä joskus kauniilla ilmalla, jospa kolmas kerta joskus toden sanoisi.