Uusi alku

Jospa sitä taas kertalleen aloittaisi uudelleen...Uusimmat aikaansaannokseni ovat tässä:

Malli: Ystävältä (alkuperäinen jossakin vanhassa käsityölehdessä)

Lanka: Novita 7-veljestä

Puikot: 4mm sukkapuikot

Äiti-Koirasen nature-look ja Pentu-Koirasen Nasu-look. Villapuvut oli kivat ja nopeat neuloa. Ensimmäisen kerran löysin mallin joka istuu hyvin joka puolelta. 

Pretty in pink

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut ikuisuus. Kuten joskus olen todennut, en osaa bloggaa enkä neuloo kesällä. Nyt kun syksy on saapunut, on aikaa ja innostusta neuloa. Varsinkin kun kotona on uusi muusa... pikku-koirasen pikkuinen tekele, pikkupikku-koiranen, pentu-koiranen

Käykö koirillakin haikara?

Meillä ainakin kävi =)

Viisi prinssiä aterialla ja ainoa prinsessa toisinpäin.

Yksi kesän parhaita juttuja on ehdottomasti luonto. On ihanaa käydä koiran kanssa lenkillä aamutuimaan, kun kaste on vielä kukissa ja joka puolella tuoksuu.

Apilat ja lupiinit on ehdottomasti tämän hetken lemppareita.

Takapihallekin olen saanut muutamia kukkia laitettua

Molemmissa kuvissa näkyy minulle rakkaita asioita. Tykkään kovasti tuollaisesta hieman suttuisesta ja kuluneesta valkoisesta takaraudasta. Sopii ihanasti sekä kesään että talveen.

Kaikista rakkain on kuitenkin HÄN...

...jonka masu alkaa jo mukavasti pyöristyä =)

Muodonmuutos

Pikku-Koirasen muodonmuutos Mamma-Koiraseksi on nyt virallisesti todettu eläinlääkäriasemalla =)

Tässä yksi tämänhetken suosikkiasennoista ja lemppariharrastuksista; köllöttely ja nukkuminen mitä eriskummallisimmissa asennoissa...

Itse olen löytänyt uuden ihanan harrastuksen, taidanpa laittaa kuvan sitten kun saan ekan väkerrykseni valmiiksi...

Canon EOS 1000D

Eilen tuli postilaatikon täydeltä mainoksia, ja niiden syövereistä löytyikin aika helmi!

Olen jo muutaman vuoden haaveillut kunnon kamerasta. Nyt sain sen. Tai siis ostin itselleni etukäteissyntymäpäivälahjaksi... (tunnen hieman tarvetta selitellä tätä kallista ostostani.)

Rungon mukana tuli kaksi objekstiivia; perus 18-55 ja pidempi 75-300. Tuolla kolmesatasella pääsee kyllä jo tosi lähelle... =) Ihanteellistahan olisi ollut vain yksi putki, vaikkapa 20-300, mutta näillä mennään nyt. Tuo isompi putki tuli oikeastaan vähän niinkuin kaupan päälle. Täytyis aina muistaa kantaa molempia mukana, että voisi sitten tilanteen mukaan vaihdella...

Tai ihan ekana täytyis varmaan opetella kuvaamaan... Useita vuosia sitten (ennen digiaikaa) olin muutaman vuoden kansalaisopiston valokuvauskurssilla; kuvasin taivaanvanhalla Nikonilla mustavalkoisia kuvia ja kehitin ne itse pimiössä (muistan vieläkin kehitteen hajun, valmiit kuvat pyykkinarulla ja raukeanrauhallisen tunnelman)

Mutta siitä on todellakin aikaa. Päässä pyörii kovasti termejä, mutta en saa niitä vielä mihinkään selkeään kokonaisjärjestykseen... aukko, aika, polttoväli, ISO, epäterävyys, kohina, valotusmittaus...

Taidan näin alkuun paukuttaa automaatilla... =)

 

Pikkukoiranen nautti suunnattomasti päästessään 3-viikon tauon (naistenvaivoja) jälkeen kirmailemaan vapaasti pihalla parhaiden ystäviensä kanssa.

Rakkaus on rankkaa

Toinen lomaviikko sujui sitten hieman toisenlaisissa merkeissä...

...olen toiminut hauvapariskunnan sutenöörinä tämän viikon ja olo on vähintäänkin uupunut. Käsivarret tunnottomat koirien lenkityksestä, polvet mustelmilla lattiolla konttaamisesta ja univelkaakin on kertynyt kuunnellessa rakastavaisten ulinaa toistensa luo.

Pikkukoiranen on vähintäänkin yhtä väsynyt

Juhannuksen jälkeen selviää oliko se vaivan arvoista. Hauvavauvoja kovasti odotellessa =)

Lastenhoitopäivä

Meillä on nyt menossa lastenhoitopäivä.

Sain hoitooni pikkuisia kolmivuotiaita oikein kaksin kappalein.

Molemmat ovat hyvin kilttejä ja ihania.

Molemmat nukkuvat parhaillaan.

Toinen näyttää tältä.

Toiselle puen pian tämän päälle.

Kohta lähdetään ulos koko porukka.

Molemmat ovat sukulaistyttöjä; toinen miehen siskontyttö, kummityttömme. Toinen on oman pikkukoiran siskolikka  :)

Kevät tulee kohisten...

...nimittäin kohisten alas katolta.

Takapihalla kissatarhan 'katto' on hätää kärsimässä

Katto on tehty katiskaverkosta ja on noin 3x7 metriä iso. Jos verkkoa ei olisi, pääsisi lumi putoamaan hyvin maahan asti, mutta jäätynyt ja kova lumi ei läpäise verkkoa vaan repii sen irti.

Tukipuut on ihan kierossa ja vääristyneitä, saapa nähdä miten kestävät tuota valtavaa painoa.

Kyllä siinä on kovasti miehellä korjaushommaa kun saadaan kaikki lumi alas.

Joku aika sitten osa lumesta romahti verkosta läpi ja pikkokoirasesta tuli kukkulan kuningas (tai pitäisi kai sanoa lumikuningatar).

Koiranen on muutenkin kovasti kummissaan oudoista äänistä joita pihalta kantautuu. Jokainen rasahdus ja suhahdus on ilmoitettava kovaan ääneen, ja takapihalle olisi kova hinku päästä tutkimaan. Juuri ja juuri uskallan itse sinne mennä piipahtamaan, koiraa ja kissoja en uskalla päästää ollenkaan putoavan lumivaaran alle kulkemaan. Ja kissat nyt karkaisivat kuitenkin noista verkon repaleista...

Käärmesoppaa??

Kun hieman järjestellään, tulee joku tolkkukin... (huomaa kuvaus-assari...)

Huivi on tooooosi pitkä, ainakin 3 metriä... Ylttää hyvin kaulan ympäri kolme tai neljä kertaa, ja silti jää vielä päät roikkumaan =)


Malli: Novita Kevät 2010
Lanka: Novita Puro Batik
Puikot: 4mm sukkapuikkoja 2kpl


Tämä oli ihan sellainen aivot-narikkaan -rupeama, tarkoituksella. Olen väkertänyt niin paljon kaikkea tarkkuutta vaativaa, joten tarvitsin jotain todella yksinkertaista. Kaikista hauskinta oli *purkaminen*.

Se oli myös hieman pelottavaa...

Kuvaus-assari alkoi jostain syystä viihtyä kameran edessä oikein tosissan, poseerasikin.

Harmittavasti jokaisessa kuvassa paistaa aurinko tuolta takaa, ja näkyy sitten vaaleana läiskänä... (Huomasin ongelman vasta kun siirsin kuvat koneelle... niin amatöörimäistä...) En osaa käyttää mitään kuvankäsittelyohjelmaa niin hyvin että saisin sen pois...

Pikkukoiranen on silti kaunis, hän on maailmani keskipiste.

Villapaita vol.3

Sain viimeisen villapuseron pois puikoilta, pois kamerasta, ja postiin (pois lojumasta).

Malli: Oman koiran mukaan suunniteltu
Lanka: Novita Polaris
Puikot: 5 sukkapuikot 5,5 pyöröpuikot

Kyllä tuo lanka on vaan niin ihanaa. Ainakin tähän tarkoitukseen. Kauluksessa on 2 nurin 2 oikein palmikkoa, ja syystäkin; tuo kaulus on eka osa puserosta joka alkaa venähtää ja virahtaa. Perus 2o2n ei oikein pysy kuosissa, mutta tuo palmikko on jotenkin tiukempaa ja napakampaa, joten TOIMII =)

Kuvassa pikkukoiranen jahtaa kamerasta lähtevää kiiltävää häivähdystä joka kulkee lattialla...

Nyt on helpottunut olo! Kaikki luvatut ja pakolliset työt on vähäksi aikaa tehy. Tosin uusia ideoita pukkaa jo ovista, ikkunoista ja postilaatikosta... Tuosta puserosta jääneestä jämästä tulee lapaset ystävän tyttärelle, omat lapaset on päättelyä vaille valmiit (ihanasta uudesta lankatuttavuudesta), eilen tuli Juju-kerhosta postia...

Villapaita vol.2

Nyt sain otettua toisen villapuseron pois kamerasta...

Tämäkin on oman koiran rotutoverille, joten malli ja mallinukke löytyy kotoa omasta takaa...

 

Malli: Oman koiran mukaan suunniteltu

Lanka: Novita Karuselli

Puikot: 5 sukkapuikoit ja 5,5 pyöröt

Tästä puserosta tuli niin nätti etten olisi millään raaskinut luopua siitä. Ja niin sopiva! Ainut mikä vähän mietityttää on tuo lankavalinta, 100% keinokuitua... Ei välttämättä ole se kaikkein lämpöisin vaihtoehto, mutta... Värit on jokatapauksessa ihanat!

Kolmas pusero on tulossa Novitan Polariksesta, erivärisestä kuin eka. Se on kyllä tähän tarkoitukseen oikein omiaan. Hieman pörröistä, lämmintä, joustavaa, pehmoista... ja halpaakin vielä, vain 1,90e sadan gramman kerä (puseroon kuluu vajaa 2 kerää...) Pian saatte sen viimeisenkin pompan näytille =)

Työntäyteistä

Nyt jo puolessa viikossa alkaa tuntua että takki on tyhjä. Osa porukasta on talvilomalla ja minä painan 6-päiväistä viikkoa. No, näkyyhän se sitten kyllä tilinauhassa.

Viikonloppuvapaat meni ihan muissa kuin vapaan merkeissä.
Perjantaina ja lauantaina oltiin keskisuomessa mummia katsomassa dementiakodissa, reissusta teki rankemman se, että pikkukoiranen oli mukana.
Sunnuntaina suunniteltiin porukalla ensikesän suurta koiratapahtumaa; rotujärjestön kesäpäiviä ja openshowta. Samoin sunnuntaina tapasin ihania ihmisiä jotka tahtoisivat koiranpennun, oman koiramme jälkeläisen.

Tähän kun vielä lisätään rotujärjestön lehden deadline ja totaalisesti järkensä menettänyt sähköposti, alkaa mittarit näyttää punaista. Niin ja tuota lunta unohtamatta...

********

Onhan tässä tietysti kaikenlaista mukavaakin. (tai johan noista yllä olevistakin asioista suurin osa on ihan kivoja...) Päivä on pidentynyt ihan selvästi, aamulla kun herään on jo valoisaa, samoin töistä päästessäni. Jos oikein hyvin ajoittaa, ei tarvitse käydä pimeässä lenkillä enää ollenkaan.

Kevättä kohden tässä kuitenkin jo mennään =)

Villapaita vol.1

Koiran omassa blogissa järjestin taannoin arvonnan jossa oli palkintona jotain kivaa omatekemää... Yhdet lapaset olenkin jo esitellyt, ja nyt sitten on seuraavan palkinnon vuoro. Pikkukoiran villapusero, mallina toimii oma haukkunen.

Malli: Oman koiran mukaan suunniteltu
Lanka: Novita Polaris
Puikot: 5 sukkapuikot ja 5,5 pyöröt

Kuvassa pusero on keskeneräinen... Otin monien monien pikkukoirien omistajien pyynnöstä kuvia vaihe vaiheelta, (ja olen luvannut koota jonkinlaisen ohjeenkin), ja sitten jäikin se viimeinen kuva ottamatta... Tai no on se otettu, mutta vain takaapäin (siinä nimittäin näkyy hännänlovetus...)

Onko mielenkiintoa jos tänne yrittäisin jonkin 'noin-sinne-päin' -ohjeen rakennella...? Mitään tarkkoja silmukka- ja kerrosmääriä on mahdoton antaa, mutta suunnilleen mitä teen missäkin kohtaa.

Toinenkin pusero on valmis, mutta vielä kamerassa, kolmas puikoilla... Jospa se olisi viimeinen tälle talvelle... (omellakin olen muutaman kutonut)

Palkintoja ja moitteita

Olen pitänyt pikku-koiralle omaa blogia kohta kaksi vuotta ja suuren suosion myötä pidin siellä arpajaiset. Palkintona tietysti jotain kivaa itsetehtyä... =) Eka palkinto on nyt valmis, ja odottaa lähtöä uuden omistajansa luokse.

 

Malli: Ihan oma

Lanka: Novita Polaris (akryyli, alpakka, mohair)
Puikot: 4 sukkapuikot

On kyllä niin söpöt tumput että en ole ollenkaan varma raaskiiko niistä luopua. Seuraavaksi pääsenkin puikottelemaan pikku-koiran villapaitoja, kokonaista 3 kappaleta... =) Nekin siis näitä arvontapalkintoja.

Sitten hieman ikävämpi asia, liittyen myös tuohon koiruuden blogiin. Toimin rotuyhdistyksesen lehden päätoimittajana, ja sain seuraavanlaisia moitteita...

Koska toimin päätoimittajana, olen siis kyseisen rodun piireissä ensisijaisesti 'toimihenkilö' ja vasta sen jälkeen yksityishenkilö, ja kirjoittaessani blogia, minun pitää ajatella aina ensin että edustan yhdistystä, ja kirjoittaa sen mukaan. Blogini lukijat eivät tunne minua henkilökohtaisesti, vaan mieltävät minut yhdistyksen edustajaksi, ja sanomani yhdistyksen sanomaksi, ja voivat olettaa että minun mielipiteeni ovat myös yhdistyksen virallinen kanta. Aina kertoessani rodusta, edustan ensin yhdistystä, sitten vasta itseäni. Olen myös pahoittanut monien ihmisten mieliä blogikirjoituksillani, kommenteillani ja mielipiteilläni.

Itse olen asiasta kovasti erimieltä, ja jos joudun valintatilanteeseen jossa vaihtoehtoina ovat rehellinen blogin pitämenen tai päätoimittajana oleminen, ei ole vaikea arvata kumpi vie voiton. Pikku-koirasen blogi tietenkin. Siinäpähän ovat ihmeissään ilman päätoimittajaa, juttujen kirjoittajaa, lehden postittajaa... (ja luulen että myös eräs toinenkin toimittaja eroaa julkaisutoimikunnasta...) Itselläni ei ole mitään virallista tietoa asioiden oikeellisuudesta, mutta ryhtyessäni päätoimittajaksi en saanut mitään ohjeita 'julkisuuskuvani' suhteen... 

Tietääkö joku lukijoista asiasta jotakin?

Paha mieli on ainakin... 

My dog...

En yleensä pidä hupiteksti-paidoista, mutta tämä oli pakko hankkia...

Niiiiiin totta!

Postia

Kylläpäs minua nyt hemmotellaaan, tänään tuli postissa uusin Novita! Muutamia mukavia ohjeita jäi heti mieleen, ja aaaah, miten ihania lankoja tulossa kevääksi!

Tico ticoa kävin jo eilen ostamassakin, ei tosin vielä ole mitään havaintoa että mikä siitä tulee isona... Nyt puikoilla jo-ties-kuinkahan-monennet sormikkaat, ja huivi purosta. Kuvia joku toinen päivä.

Toinen mukava yllätys oli Koiramme-lehti. On se vaan harmi että tässä tammikuun lehdessä esitellään aina Voittaja-näyttelyn koirat, jos esittelyssä olisi ollut Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyn koirat, olisi oma pikku-koiranen ollut kuvissa rotuaan edustamassa. HÄN kun on Pohjoismaiden kaunein rotunsa edustaja!

Sitten vielä ei-niin-mukavaa-postia, miehelle tuli kutsu kertausharjoituksiin. Onneksi vasta toukokuulle.

Lämmintä ylle

Näin talven paukkupakkasilla pikku-koiranenkin on kovin palelevainen. Viimevuoden villapusero on jo aika virttynyt, joten uusihan sille piti tehdä... =)

Nyt taas tarkenee, kun on hihat ja kaikki!

Jumpperin aloitin kauluksesta, rintaan tein ylimääräisiä kierroksia ja lisäyksiä, sitten aukot hihoille, rinta ja vatsa joustinta. Lanka on Anttilan alekopasta, osittain villaa ja osittain keinokuitua.

Ihana pusero, alkuun tosin hieman kankeahko...