Kukahan tulisi meille...
- kouluttamaan pikkukoirasen
- tekemään vauvan
- remontoimaan meidän kodin...
- ... ja vielä sisustaisikin sen
- tekemään meidän takapihasta rauhoittavan keitaan (koiraa unohtamatta)
- opettaisi minut tekemään hyvää, terveellistä ja halpaa ruokaa
- pukisi minut kauniiksi...
- ...korjaisi tyylitajuni...
- ...voisi laihtuakin siinä samalla kymmenisen kiloa...
- itsetuntonikin kaipaa hieman kohennusta
- ja koko elämäni uuden suunnan ja järjestyksen
Tuolta minusta ainakin nyt rankasti tuntuu. Ihailen ja kadehdin niitä ihmisiä jotka osaavat ja hallitsevat, ja vielä saavat toivottomantuntuiset ressukatkin oppimaan.
No, olen minä ihan tyytyväinen joihinkin viikonloppuna tapahtuneisiin asioihin; sain juuri valmiiksi rotujärjestön lehden päätoimituksen, pari pikkukoiran villapuseroa ja lapasia, koira pääsi pitkästä aikaa kunnon lenkille, tapasin ystäviä, mies kehui kovasti uunilohta, saatiin siivottua koti (ja se kamala sähköpostisotkukin) ja jaksoin tänään lähteä reippain mielin töihin.
Aurinkoista viikonalkua!
Nyt kyllä pyryttää lunta ja rankasti, mutta huomiseksi lupasi jo aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti