Kukkia! ja kukkia?

Viikonloppuna kotimme täyttyi kukkasista

Yksi kukkasten tuojista oli ajattelevaisempi

En tiedä olenko omituinen, mutta minusta on kesällä on mukavampi saada oikeita ulkokukkia, ei leikkokukkia...

Kukkien mukana tupsahti mm. Pentikin mansikkasarjaa ja lahjakortit kauneshoitoon ja Pentikille.

Kosmetologisen lahjakortin saatesanat veljeltäni olivat; ei me sillä että sä olisit vanha ja ryppyinen... ethän loukkaannu... =) No tietenkään 30-kymppinen ei vielä ole vanha!

Olin odottanut tuota maagista päivää jo monta vuotta ja aina ajatellut että sitten kun täytän 30 pidetään oikein kunnon kemut! Sitten kuitenkin jossain vaiheessa tässä keväällä iski laiskuus ja pyysin vaan pari kaveria ja muutaman sukulaisen kahville... että se niistä mahtipippaloista... No jospa ottaisin vahingon takaisin ensiviikonloppuna; olen saanut kutsun aikuisten naamiaisiin. Siitä lisää sitten viikonlopun jälkeen.

Nyt vielä vähän toisenlaista kukka-asiaa.
Meidän nurmikko koostuu pääasiassa näistä luonnon ihmeistä:

Rakkaat viholliseni:

Mitähän sitä noille oikein tekis...

Canon EOS 1000D

Eilen tuli postilaatikon täydeltä mainoksia, ja niiden syövereistä löytyikin aika helmi!

Olen jo muutaman vuoden haaveillut kunnon kamerasta. Nyt sain sen. Tai siis ostin itselleni etukäteissyntymäpäivälahjaksi... (tunnen hieman tarvetta selitellä tätä kallista ostostani.)

Rungon mukana tuli kaksi objekstiivia; perus 18-55 ja pidempi 75-300. Tuolla kolmesatasella pääsee kyllä jo tosi lähelle... =) Ihanteellistahan olisi ollut vain yksi putki, vaikkapa 20-300, mutta näillä mennään nyt. Tuo isompi putki tuli oikeastaan vähän niinkuin kaupan päälle. Täytyis aina muistaa kantaa molempia mukana, että voisi sitten tilanteen mukaan vaihdella...

Tai ihan ekana täytyis varmaan opetella kuvaamaan... Useita vuosia sitten (ennen digiaikaa) olin muutaman vuoden kansalaisopiston valokuvauskurssilla; kuvasin taivaanvanhalla Nikonilla mustavalkoisia kuvia ja kehitin ne itse pimiössä (muistan vieläkin kehitteen hajun, valmiit kuvat pyykkinarulla ja raukeanrauhallisen tunnelman)

Mutta siitä on todellakin aikaa. Päässä pyörii kovasti termejä, mutta en saa niitä vielä mihinkään selkeään kokonaisjärjestykseen... aukko, aika, polttoväli, ISO, epäterävyys, kohina, valotusmittaus...

Taidan näin alkuun paukuttaa automaatilla... =)

 

Pikkukoiranen nautti suunnattomasti päästessään 3-viikon tauon (naistenvaivoja) jälkeen kirmailemaan vapaasti pihalla parhaiden ystäviensä kanssa.

Rakkaus on rankkaa

Toinen lomaviikko sujui sitten hieman toisenlaisissa merkeissä...

...olen toiminut hauvapariskunnan sutenöörinä tämän viikon ja olo on vähintäänkin uupunut. Käsivarret tunnottomat koirien lenkityksestä, polvet mustelmilla lattiolla konttaamisesta ja univelkaakin on kertynyt kuunnellessa rakastavaisten ulinaa toistensa luo.

Pikkukoiranen on vähintäänkin yhtä väsynyt

Juhannuksen jälkeen selviää oliko se vaivan arvoista. Hauvavauvoja kovasti odotellessa =)

Kollaaseja Prahasta

Prahassa oli paljon kaikenlaista nähtävää...

Linnoja, kirkkoja ja muita hienoja rakennuksia

Kauniita ja hassujakin yksityiskohtia (huom. lihaksikas Amor ja varvasta pureva Amor =) )

Hieman erikoisempaakin taidetta

Ihania valaisimia...(kaikki vanhan kaupungin lamput oli kaasulyhtyjä)

...ja katukylttejä (aikoinaan kaduilla ja taloilla ei ollut osoitteita, vaan niitä kutsuttiin Kultaisen avaimen taloksi, Kolmen viulun taloksi jne...)

Kaduilla oli paljon musikantteja ja muutakin tärkeää väkeä

Vanhaa ja hieman uudempaa maalaustaidetta (30-mertinen graffittiseinä on pyhitetty John Lennonille, kävimme katsomassa Salvador Dalin taidenäyttelyä, näin kauneimman seinämaalauksen ikinä, ja hienoimman wc-kyltin...)

Kaunista ihasteltavaa ja pieniä yksityiskohtia oli valtavasti (Prahastakin löytyy Ikuisen Rakkauden Silta)

Silmiin osui myös kaikenlaista todella erikoista (mm. karmaisevia rännejä ja nurinkurista huumoria...)

Kaiken keskipisteenä oli kuitenkin vanha Raatihuoneentori ja sen vaikuttava

Astronominen kello...

...joka mittasi aikaa aivan liian nopeasti. (tai ainakin meidän 4 päivän reissu kului ihan hujauksessa)

Kuvia tuli otettua useita satoja, ja paljon hienoja otoksia jäi tässä näyttämättä. Suosittelen klikkaamaan kuvia suuremmaksi =)

Olen päättänyt että menen Prahaan vielä joskus kauniilla ilmalla, jospa kolmas kerta joskus toden sanoisi.

Niinhän siinä sitten kävi...

...ihan niinkuin olin pelännytkin.

Kummitytön pitsijakku oli liian pieni. Liian pieni kaikinpuolin, mutta lähinnä tiukkasi hihoista ja kinttasi kainaloista.

Kuvaa ei tule. Lapsi näytti ihan Uuno Turhapuron tyttärelle... :)

Täytyy koittaa jaksaa tehdä jossain vaiheessa vielä uusi, isompi.

Mattoa!

Olen vihdoin saanut alulle ihanan mattoni. Metrin verran on jo mattoa paukutettu, ja tulee muuten tosi nättiä. Ehkä kaikista kaunein matto mitä olen ikinä saanut aikaiseksi...

Eikös olekin ihanan raikas, suomalainen ja kesäinen. Tuo turkoosi piristysraita tulee 25cm välein. Leveyttä matolla on 80cm ja pituutta tulee pari metriä, en ole vielä ihan tarkkaan mitannut meidän vierashuoneen matonpaikkaa. Kudon kolmella kuteella; sininen, vaalea ja sini-valkoinen plus sitten tietysti tuo raita.

Suurin osa kuteesta on huutokaupasta 1980-luvulla ostettua sekunda-sukkaa (olin muuten mummun ja vaarin mukana sitä ostamassa alle kouluikäisenä...). Sukan varret ja terät on leikattu rinkuloiksi, jotka on pujautettu päistään yhteen pitkäksi ketjuksi. Mattoon tulee mukavan eläväinen pinta kaikista noista nypyistä. Sinisen sävyjä on ihan kaikenlaisia; vaaleaa, kirkkaansinistä, violettia, melkein mustaa... lisää eläväisyyttä.

Saan kyllä olla tosi kiitollinen että minulla on mummu, joka pystyy, jaksaa ja haluaa jakaa vanhan tietotaidon ja osaamisen eteenpäin.

Valmis!

Vihdoinkin valmis! Kyllä tätä on näperrettykin...

Kaikkein tarkimmat varmaan huomaa että ei tuo jakku ole ihan valmis vieläkään, langan päitä roikkuu vielä siellä sun täällä ja tuohon eteen pitäisi punoa vielä nyörit...

Malli: Novita 2010 Kesä, malli 19. tytön virkattu pikkujakku 110cm
Lanka: Novitan virkkauslanka (ohjeessa Kotiväki)
Puikko: 1,5

Kotiväki-langassa ei ollut saatavilla mitään pikkutyttöjen väriä, niin päädyin vaihtamaan langan Novitan Virkkauslangaksi. Muutaman kerran jouduin tuumailemaan ja mittailemaan että tulee edes suunnilleen oikean kokoinen...

Ihan 100% tyytyväinen en tähänkään ole, käsiala tiukkeni jonkin verran matkan edetessä, joten varsinkin hihoista meinasi tulla aika piukeat. Kainalon alta vetää työ vetää hieman kurttuun, mutta onneksi sain aika hyvin häivytettyä epäsopivuuden. Ja toinen 'Onneksi', kummitytön äiti ei ole samalla lailla käsityöihminen kuin esimerkiksi minä, hän ei huomaa pieniä epätäydellisyyksiä...

Tämän työn valmistumisen viipyminen johtui suureksi osaksi siitä, että otin työnalle yhden toisen jutun... itselleni... Palaan pian siihenkin =)