perjantai 28. toukokuuta 2010

Rakkaus on rankkaa

Toinen lomaviikko sujui sitten hieman toisenlaisissa merkeissä...


...olen toiminut hauvapariskunnan sutenöörinä tämän viikon ja olo on vähintäänkin uupunut. Käsivarret tunnottomat koirien lenkityksestä, polvet mustelmilla lattiolla konttaamisesta ja univelkaakin on kertynyt kuunnellessa rakastavaisten ulinaa toistensa luo.

Pikkukoiranen on vähintäänkin yhtä väsynyt

Juhannuksen jälkeen selviää oliko se vaivan arvoista. Hauvavauvoja kovasti odotellessa =)

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kollaaseja Prahasta

Prahassa oli paljon kaikenlaista nähtävää...

Linnoja, kirkkoja ja muita hienoja rakennuksia


Kauniita ja hassujakin yksityiskohtia (huom. lihaksikas Amor ja varvasta pureva Amor =) )


Hieman erikoisempaakin taidetta


Ihania valaisimia...(kaikki vanhan kaupungin lamput oli kaasulyhtyjä)


...ja katukylttejä (aikoinaan kaduilla ja taloilla ei ollut osoitteita, vaan niitä kutsuttiin Kultaisen avaimen taloksi, Kolmen viulun taloksi jne...)


Kaduilla oli paljon musikantteja ja muutakin tärkeää väkeä


Vanhaa ja hieman uudempaa maalaustaidetta (30-mertinen graffittiseinä on pyhitetty John Lennonille, kävimme katsomassa Salvador Dalin taidenäyttelyä, näin kauneimman seinämaalauksen ikinä, ja hienoimman wc-kyltin...)


Kaunista ihasteltavaa ja pieniä yksityiskohtia oli valtavasti (Prahastakin löytyy Ikuisen Rakkauden Silta)


Silmiin osui myös kaikenlaista todella erikoista (mm. karmaisevia rännejä ja nurinkurista huumoria...)



Kaiken keskipisteenä oli kuitenkin vanha Raatihuoneentori ja sen vaikuttava

Astronominen kello...


...joka mittasi aikaa aivan liian nopeasti. (tai ainakin meidän 4 päivän reissu kului ihan hujauksessa)

Kuvia tuli otettua useita satoja, ja paljon hienoja otoksia jäi tässä näyttämättä. Suosittelen klikkaamaan kuvia suuremmaksi =)

Olen päättänyt että menen Prahaan vielä joskus kauniilla ilmalla, jospa kolmas kerta joskus toden sanoisi.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Niinhän siinä sitten kävi...

...ihan niinkuin olin pelännytkin.

Kummitytön pitsijakku oli liian pieni. Liian pieni kaikinpuolin, mutta lähinnä tiukkasi hihoista ja kinttasi kainaloista.

Kuvaa ei tule. Lapsi näytti ihan Uuno Turhapuron tyttärelle... :)

Täytyy koittaa jaksaa tehdä jossain vaiheessa vielä uusi, isompi.

Mattoa!

Olen vihdoin saanut alulle ihanan mattoni. Metrin verran on jo mattoa paukutettu, ja tulee muuten tosi nättiä. Ehkä kaikista kaunein matto mitä olen ikinä saanut aikaiseksi...


Eikös olekin ihanan raikas, suomalainen ja kesäinen. Tuo turkoosi piristysraita tulee 25cm välein. Leveyttä matolla on 80cm ja pituutta tulee pari metriä, en ole vielä ihan tarkkaan mitannut meidän vierashuoneen matonpaikkaa. Kudon kolmella kuteella; sininen, vaalea ja sini-valkoinen plus sitten tietysti tuo raita.


Suurin osa kuteesta on huutokaupasta 1980-luvulla ostettua sekunda-sukkaa (olin muuten mummun ja vaarin mukana sitä ostamassa alle kouluikäisenä...). Sukan varret ja terät on leikattu rinkuloiksi, jotka on pujautettu päistään yhteen pitkäksi ketjuksi. Mattoon tulee mukavan eläväinen pinta kaikista noista nypyistä. Sinisen sävyjä on ihan kaikenlaisia; vaaleaa, kirkkaansinistä, violettia, melkein mustaa... lisää eläväisyyttä.

Saan kyllä olla tosi kiitollinen että minulla on mummu, joka pystyy, jaksaa ja haluaa jakaa vanhan tietotaidon ja osaamisen eteenpäin.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Valmis!

Vihdoinkin valmis! Kyllä tätä on näperrettykin...



Kaikkein tarkimmat varmaan huomaa että ei tuo jakku ole ihan valmis vieläkään, langan päitä roikkuu vielä siellä sun täällä ja tuohon eteen pitäisi punoa vielä nyörit...


Malli: Novita 2010 Kesä, malli 19. tytön virkattu pikkujakku 110cm
Lanka: Novitan virkkauslanka (ohjeessa Kotiväki)
Puikko: 1,5

Kotiväki-langassa ei ollut saatavilla mitään pikkutyttöjen väriä, niin päädyin vaihtamaan langan Novitan Virkkauslangaksi. Muutaman kerran jouduin tuumailemaan ja mittailemaan että tulee edes suunnilleen oikean kokoinen...

Ihan 100% tyytyväinen en tähänkään ole, käsiala tiukkeni jonkin verran matkan edetessä, joten varsinkin hihoista meinasi tulla aika piukeat. Kainalon alta vetää työ vetää hieman kurttuun, mutta onneksi sain aika hyvin häivytettyä epäsopivuuden. Ja toinen 'Onneksi', kummitytön äiti ei ole samalla lailla käsityöihminen kuin esimerkiksi minä, hän ei huomaa pieniä epätäydellisyyksiä...

Tämän työn valmistumisen viipyminen johtui suureksi osaksi siitä, että otin työnalle yhden toisen jutun... itselleni... Palaan pian siihenkin =)