keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Vähintään 20 tuntia...

Sain viimein myymälävastaavan, aluepäällikön ja palkanlaskijan ymmärtämään mitä tarkoitaa työsopimukseni lause "Vähintään 20 tuntia viikossa". Se tarkoittaa nimenomaan juuri sitä mitä siinä lukee, ei suinkaan "keskimäärin 20 tuntia viikossa". Nuo kaksi ovat aivan eri asia!

Tästä lähin mulla on oikeasti töitä tuo 20 tuntia viikossa ja tunnit tasataan viikoittain, ei suinkaan 26 viikon välein kuten tähän asti. Aiemmin töitä on siis ollut ihan miten sattuu; talvisaikaan tosi vähän (esim. tammikuussa 7 työpäivää) ja kesäisin lomakaudella useita 6 päivän vikkoja. Nyt saadaa asiaan vihdoin ja viimein järjestys.

Hyvä mieli =)

maanantai 22. helmikuuta 2010

Fabel-huumaa

Olen kovasti ihastunut Dropsin Fabel-lankoihin. Värit vaihtuvat tarpeeksi erilailla, joten pienistä töistä tulee riittävän erilaisia, eikä kellekkään tule mieleen että nyt on yritetty tehdä samanlainen pari, mutta pieleen meni sittenkin...

Sormikkaita olen siis puikotellut reilumminkin:


Malli: Garnstudio, Fabel-sormikkaat (hieman muokattu)
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 sukkapuikot

Aiemmin oloen tehnyt myös vaaleanpunaiset ja ruskea-kirjavat, mutta toinen vaaleanpunainen katosi joulukuussa koiranäyttelyssä Helsingin messukeskukseen, ja ruskeat olen kadottanut jonnekin tänne kotiin... Tuo lanka sopii sormikkaisiin täydellisesti! Ei kutita, on tarpeeksi ohutta, lämmintä ja kaunistakin. Mielenkiintoista neuloa.

Meillä on töissä aika viileätä talvella, joten ihan työasusteeksi tein tällaiset:

Malli: Ihan oma
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,5 sukkapuikot

Näillä passaa nostella koiranruoka- ja kissanhiekkasäkkejä, sovitella koirille vaatteita ja rahastaa asiakkaitakin... =) Ihan huiput! Jokatalvinen suuri ongelma kun on kämmenselkien kuivuminen, halkeilu ja lopulta verenvuoto, vaikka kuinka rasvaisi hyvillä voiteilla. Nämä estää edes vähäsen.

Kaapissa odottaa vielä yksi kerä Fabelia, saas nähdä tuleeko siitäkin sormikkaat... =) Nyt kuitenkin hairahduin hetkeksi pois Fabelista, puikoilla on sormikkaat Novitan Ticoticosta (melkein yhtä kivaa lankaa).

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Pahuksen lapaset...

...en kyllä paremmin sano. Neuleen purkaminen nurinpäin on ihan vihonviimeistä hommaa. Pari kierrosta yritin, mutta päädyin lopulta toisenlaiseen ratkaisuun.

 

Poimin silmukat puikolle, katkaisin langan ja purin oikeastipäin. Ja sain vihdoin aikaiseksi valmista.


 
Lanka: Novita Tempo
Puikot: 5 sukkapuikot
Malli: Peruslapanen pyöreällä kavennuksella ja tavallisilla peukaloilla.

Lapaset tulevat lämmittämään ystäväni teini-ikäisen pojan käsiä. Toivottavasti tämä kyseinen nuorimies ei ole kovin kranttu, hän saa nimittäin jo valmiiksi nuhjaantuneet tumput... =) Sitä se alinomainen purkaaminen ja esstaas saamaa lankaa neulominen teettää...

Käykö muille koskaan näin...?

 


Nyt ei kai auta muu kuin purkaa resoreista pari metriä lisää lankaa...

Edit: ongelmana ei siis ollut kaksi saman käden lapasta (pyöreitä kärkiä voi pitää missä kädessä tahtoo) vaan siis lanka loppui kesken kun peukalosta oli vielä tuon verran tekemättä...

perjantai 12. helmikuuta 2010

Lankaa... apua!

Tänään sattui töissä toinen kumma tapaus. Tai kaikki alkoi jo viikko sitten. Eräs asiakas kertoi olevansa kehräämöllä töissä. Pyysin että jos nurkissa lojuu koditonta lankaa niin voisin muutaman kerän huolia. Ensin tuli pari kiloa, olin oikein otettu ja onnellinen. Tänään tuli ainakin kilon verran lisää... Nyt alkaa jo pelottaa, toivottavasti tälle miehelle kelpaa vastalahjaksi jotain 'sponsori- / kaupanpäälliskamaa' mitä meidän kaupasta löytyy... Muuta ei tipu!

Saako kuudellakymmenelläviidellä sentillä mitään...?

Työpaikalla sattui hupaisa moka. Myin ja kirjoitin aamulla asiakkaalle lahjakortin 65 eurolle. Illalla samainen asiakas tuli virnistellen takaisin... Kortissa oli summana 65 senttiä... =) Olisi lahjansaajalla mahtanut nassu venähtää... Onnekseni tämä asiakas on sellainen puolituttu huumorintajuinen mies, joten mitään pahempaa vahinkoa ei päässyt käymään. Hän olisi tahtonut virheellisen lahjakortin muistoksi, en kyllä varmasti antanut! Sillä hetkellä hävetti ja punastutti, hetken pääsätä jo nauratti.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Palkintoja ja moitteita

Olen pitänyt pikku-koiralle omaa blogia kohta kaksi vuotta ja suuren suosion myötä pidin siellä arpajaiset. Palkintona tietysti jotain kivaa itsetehtyä... =) Eka palkinto on nyt valmis, ja odottaa lähtöä uuden omistajansa luokse.

 
Malli: Ihan oma
Lanka: Novita Polaris (akryyli, alpakka, mohair)
Puikot: 4 sukkapuikot

On kyllä niin söpöt tumput että en ole ollenkaan varma raaskiiko niistä luopua. Seuraavaksi pääsenkin puikottelemaan pikku-koiran villapaitoja, kokonaista 3 kappaleta... =) Nekin siis näitä arvontapalkintoja.

Sitten hieman ikävämpi asia, liittyen myös tuohon koiruuden blogiin. Toimin rotuyhdistyksesen lehden päätoimittajana, ja sain seuraavanlaisia moitteita...

Koska toimin päätoimittajana, olen siis kyseisen rodun piireissä ensisijaisesti 'toimihenkilö' ja vasta sen jälkeen yksityishenkilö, ja kirjoittaessani blogia, minun pitää ajatella aina ensin että edustan yhdistystä, ja kirjoittaa sen mukaan. Blogini lukijat eivät tunne minua henkilökohtaisesti, vaan mieltävät minut yhdistyksen edustajaksi, ja sanomani yhdistyksen sanomaksi, ja voivat olettaa että minun mielipiteeni ovat myös yhdistyksen virallinen kanta. Aina kertoessani rodusta, edustan ensin yhdistystä, sitten vasta itseäni. Olen myös pahoittanut monien ihmisten mieliä blogikirjoituksillani, kommenteillani ja mielipiteilläni.

Itse olen asiasta kovasti erimieltä, ja jos joudun valintatilanteeseen jossa vaihtoehtoina ovat rehellinen blogin pitämenen tai päätoimittajana oleminen, ei ole vaikea arvata kumpi vie voiton. Pikku-koirasen blogi tietenkin. Siinäpähän ovat ihmeissään ilman päätoimittajaa, juttujen kirjoittajaa, lehden postittajaa... (ja luulen että myös eräs toinenkin toimittaja eroaa julkaisutoimikunnasta...) Itselläni ei ole mitään virallista tietoa asioiden oikeellisuudesta, mutta ryhtyessäni päätoimittajaksi en saanut mitään ohjeita 'julkisuuskuvani' suhteen... 

Tietääkö joku lukijoista asiasta jotakin?

Paha mieli on ainakin... 

perjantai 5. helmikuuta 2010

Pikkuiselle neidille

Sain tilauksen tehdä pikkuiselle kummitytölle kaulurin. Aiempi kaulaliina-pipo-lapas -setti osoittautui muuten käyttökelpoiseksi, muutei tuon kaulaliinan osalta. On kuulemma hieman hankala. No onhan se totta että kolmivuotiaan menossa mukana pysyy paremmin kauluri.

Yksi toinen pikkuinen neiti toimi kuvausreksvisiittana :)

Malli Ullasta: Koko perheen palmikkokauluri
Lanka: Novitan Nalle Aloevera
Puikot: 3,5 40cm pyöröt ja 3 sukkapuikot

Tuo aloevera-lanka oli minulle uusi tuttavuus. Oikein miellyttävää lankaa neuloa, juoksi hyvin puikoilla ja käsissä, eikä karvastellut yhtään. Täytyy toivoa ettei karvastele myöskään tyttösen kaulalla. Malli on kaunis ja helppo, nopea ja mukava neuloa. Olen jo ajatellut itselleni samanlaista.